Maali kuivui ja oli aika ottaa Farecla-tuubi esille. G6 -karkeuksisella hiomatahnalla kiillotin kotelon pinnan. Aivan superpeilipintaa en tähän halunnut, joten saavutettu kiillon aste on juuri sopiva.
Kasasin koteloon kiinni tulevat osat paikoilleen. Tämä helpottaa sekä tekstien sijoittelua kotelon pintaa että johtojen juottamista oikeille paikoilleen kotelon sisäpuolella.
Sitten tekstien kimppuun. Tekstit ja kuviot tein valkoista maalitussia käyttäen.Tällä kerralla osasin huomioida potikoiden hattujen viemän tilan suhteessa teksteihin. Selvää oppimista on siis tapahtunut.
Valmis lopputuote. Idean kuvaan sain jaksollisesta taulukosta. Koska kyseessä on pii-transistoria käyttävä laite, luonnollinen valinta kuvaksi on piin tietolaatikko jaksollisesta järjestelmästä.
Piirilevyn kasaamisen aloitin taas vastuksista. Koska vastuksia oli kokonaista kuusi kappaletta, en sen kummemmin lajitellut niitä, vaan piirikaaviosta vastus kerrallaan katsoin minkä arvoinen vastus millekin paikalle tulee.
Sitten kondensaattorit.
Ja lopuksi trimmeri ja transistorien kannat.
Kotelointivaihe. Kova yritys oli saada johdot mahdollisimman siististi, kuten kuvasta näkyy.
Mutta lopputulos ei tälläkään kertaa miellyttänyt ainakaan allekirjoittanutta. Joku siinä on, että johdot on vaan niin hankala laittaa siististi kulkemaan kotelon sisälle. Taas joutuu lohduttautumaan sillä, että eihän ne sieltä minnekään näy.
Lopuksi olikin aika kytkeä johdot kiinni ja testata toimivuus. Laite lähti ykkösellä toimimaan (niinkuin kuuluukin) ja rakentajan suu kääntyi välittömästi tyytyväiseen hymyyn.
Positiivisena asiana mainittakoon, että pedaalista lähtevä soundi on varsin miellyttävä. Pedaali reagoi hyvin kitaran volumeen, täydestä säröstä saa soundin puhdistumaan laittamalla kitaran volumea pienemmälle. Trimmeriin en ole vielä ehtinyt koskea, joten en osaa sanoa minkälainen vaikutus sillä äänensävyyn on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti