Phase 90

Olin jo pidemmän aikaa himoinnut MXR:n Phase 90 -muljutinta, mutta käytettyä ei tuntunut löytyvän ja uutta en raaskinut ostaa. Loppusysäyksen phaserin valmistamiseen antoi omistamani Bossin ph-3:n omistussuhteen muutos, bändimme basisti ystävällisesti lunasti muljuttimen itselleen. Melkeimpä samalta istumalta laitoin Saksasta rakennussarjan tulemaan. Tai en ihan samalta istumalta, ohikiitävän hetken tutkin myös mahdollisuutta rakentaa ko. kytkentä verolevylle. Komponenttien, etenkin transistorien ja ic-piirien, saatavuus Suomesta tuntui olevan melko heikko, joten päätin tilata rakennussarjan, jossa kaikki komponentit tulevat ilman sen suurempaa etsimistyötä.

Aloitin projektin kotelon valmistamisella. Musikdingin sivuilla varoiteltiin, että tavallisen kokoinen kotelo saattaa olla hieman nafti, joten varmuuden välttämiseksi otin isomman kotelovaihtoehdon. Porasin koteloon tarvittavat reiät ja hioin epätasaisuudet pois. Mainittakoon, että tämä oli laadultaan surkein kotelo tähän mennessä. Joka puolella oli karkeita hiomajälkiä ja takakannen kiinnitysruuvit eivät menneet kunnolla pohjaan asti. No, pienellä hiomisella ja voimankäytöllä päästiin eteenpäin.

 Seuraavana vuorossa olivat pohjamaalin ja pintamaalin suihkuttelut. Värivalintana luonnollisesti oranssi.

Maalin kuivuttua taiteilin vielä tekstit koteloon.Lopputulos on aika yksinkertainen, mutta olen tyytyväinen siihen.

Sitten elektroniikkaosastolle. Komponenttien suurehkon määrän vuoksi järjestin ne ensin paperin päälle järjestykseen, jotta kasausvaiheessa ei tarvitse sitten osaluettelosta tutkia, että minkähän arvoinen seuraava vastus tai kondensaattori on.

Vastukset paikoillaan. Vastuksen R15 laitoin johtojen päähän siitä syystä, että siihen tulee kytkin. Tähän hätään minulla ei ollut varastossa pientä kaksiasentoista vipukytkintä, joten homma jäi vähän vaiheeseen. Alkuperäisessä kytkennässä ko. vastus on R28 ja monet ovat phase 90:ään modanneet ottamalla ko. vastuksen pois. R28 mod tunnetaan myös script -modina, eli pedaalin soundi muuttuu enemmän 70 -luvun kaunokirjoitus -logolla varustettujen laitteiden kaltaiseksi. Ajattelin omaan versiooni tehdä mahdollisuuden valita joko normaali asetus, jossa vastus on mukana tai sitten script, jossa vastus ei ole mukana.

Ic-piirien kantoja lukuunottamatta komponentit paikoillaan. Koteloinnista en viitsinyt ottaa edes kuvaa hirvittävän johtohässäkän takia.

Kuvassa vasemmassa alanurkassa on trimmeri. Kun kytkentä on täysin valmis, pedaali kytketään päälle ja korvakuulolta säädetään trimmeri sellaiseen asentoon, jossa efekti on voimakkaimmillaan.

Lopuksi vielä video valmiista muljuttimesta. Kyllähän sillä Pink Floydia ja vätkytysfunkia soittelee :)

Silicon fuzzface pt.3

Projekti etenee. Tässä raportointia maalipinnan kiillottamisesta, pedaalin kuvioiden tekemisestä ja elektroniikan kasaamisesta.

Maali kuivui ja oli aika ottaa Farecla-tuubi esille. G6 -karkeuksisella hiomatahnalla kiillotin kotelon pinnan. Aivan superpeilipintaa en tähän halunnut, joten saavutettu kiillon aste on juuri sopiva.

Kasasin koteloon kiinni tulevat osat paikoilleen. Tämä helpottaa sekä tekstien sijoittelua kotelon pintaa että johtojen juottamista oikeille paikoilleen kotelon sisäpuolella.

Sitten tekstien kimppuun. Tekstit ja kuviot tein valkoista maalitussia käyttäen.Tällä kerralla osasin huomioida potikoiden hattujen viemän tilan suhteessa teksteihin. Selvää oppimista on siis tapahtunut.

Valmis lopputuote. Idean kuvaan sain jaksollisesta taulukosta. Koska kyseessä on pii-transistoria käyttävä laite, luonnollinen valinta kuvaksi on piin tietolaatikko jaksollisesta järjestelmästä.

Piirilevyn kasaamisen aloitin taas vastuksista. Koska vastuksia oli kokonaista kuusi kappaletta, en sen kummemmin lajitellut niitä, vaan piirikaaviosta vastus kerrallaan katsoin minkä arvoinen vastus millekin paikalle tulee.

Sitten kondensaattorit.

Ja lopuksi trimmeri ja transistorien kannat.

Kotelointivaihe. Kova yritys oli saada johdot mahdollisimman siististi, kuten kuvasta näkyy.

Mutta lopputulos ei tälläkään kertaa miellyttänyt ainakaan allekirjoittanutta. Joku siinä on, että johdot on vaan niin hankala laittaa siististi kulkemaan kotelon sisälle. Taas joutuu lohduttautumaan sillä, että eihän ne sieltä minnekään näy.

Lopuksi olikin aika kytkeä johdot kiinni ja testata toimivuus. Laite lähti ykkösellä toimimaan (niinkuin kuuluukin) ja rakentajan suu kääntyi välittömästi tyytyväiseen hymyyn.

Positiivisena asiana mainittakoon, että pedaalista lähtevä soundi on varsin miellyttävä. Pedaali reagoi hyvin kitaran volumeen, täydestä säröstä saa soundin puhdistumaan laittamalla kitaran volumea pienemmälle. Trimmeriin en ole vielä ehtinyt koskea, joten en osaa sanoa minkälainen vaikutus sillä äänensävyyn on.

Silicon fuzzface pt.2

Projekti jatkui kotelon työstämisellä. Kotelo sai reiät sekä maalin pintaansa.

Aloitin reikien valmistamisen tekemällä pistepuikolla pienet kuopat reikien keskipisteiden kohdalle. Yritin ensin porata mallipaperin läpi, mutta paperi oli sen verran löysällä, että häiritsi poraamista. Poistin paperin ja porasin jokaisen pistepuikon jäljen kohdalle 3 mm terällä reiät. Tällä tavoin isommat reiät on helppo saada juuri oikealle kohdalle, kun terä keskittää itsensä jo olemassa olevaan pienempään reikään.

Reikien poraaminen onnistuikin ilman suurempia vastoinkäymisiä.

Seuraavana vaiheena oli kotelon maalaaminen. Minulla sattui olemaan jemmassa pullonpohja vihreää metallinhohtomaalia, joten se sai kelvata väriksi tähän projektiin. Onpahan nyt sitten auton kanssa saman värinen säröpedaali.

Kolmannen kerroksen jälkeen pinta ja värisävy alkoi jo saavuttaa  riittävän syvyyden, joten jätin kerrosten levittämisen tähän.

Kosketuskuivaksi kuivuttuaan kotelon maalipinta on tällaisessa kuosissa. Nyt sitten odotellaan ~viikko, että maalipinta kuivuu kovaksi ja sitten pintaa voisi kevyesti hiovalla tahnalla yrittää kiillotella. Käyttämäni maali oli sellaista, että ainakaan käyttöohjeiden mukaan erillistä lakkapintaa ei välttämättä tarvitse levittää, vaan tuotteessa on metallinhohtohileiden lisäksi lakka mukana. Katsotaan sitten kiillotusvaiheessa tuleeko tästä sutta ja sekundaa vai onnistuuko kiillottaminen.

Silicon fuzzface

Musikdingiltä tuli edellisen chorus-pedaalin kanssa samassa paketissa myös piitransistoreilla varustettu fuzzface -klooni.

Aloittelin projektin kotelon valmistelulla. Maalin kuivumisessa menee kuitenkin aikaa ja siinä vaiheessa, kun elektroniikat on kasassa, ei maalin kuivumista jaksaisi millään odotella.

  Piirsin paperille porauksia varten mallineen. Tällä tavalla merkintöjä porauksia varten ei tarvitse mitata ja merkitä koteloon ollenkaan. Edellisen projektin kömmähdyksistä viisastuneena otin mitoituksissa paremmin huomioon piirilevyn lopullisen asennuspaikan kotelon sisälle. Jakit eivät ole siis ihan keskellä koteloa, vaan hieman keskilinjan toisella puolella. Tässä efektissä piirilevy oli melko pieni, joten se mahtuu jakkien ja potikoiden väliseen tyhjään tilaan.

Leikkasin templaten irti paperiarkista ja teippasin sen kotelon päälle kiinni. Poraukset ja maalaukset olisi siis seuraavana vuorossa. Yllättävän monta eri kokoista poranterää pitää omistaa, että yhteen pedaalikoteloon saa tarvittavat reiät tehtyä. Potikat ovat 7 mm akselilla ja potikoiden ohjausväkäset 3mm, Ledin reunusholkki tarvitsee 8 mm reiän, jakit ovat 9 mm ja jalkakytkin ja virtaliitin 12mm.

Mutta tämä tällä kertaa, huomenna otan kotelon töihin mukaan ja jossain sopivassa välissä poraan pylväsporakoneella reiät koteloon ja suhautan muutaman kerroksen spraytä.

Musikding Der Angel chorus

Joulun välipäivinä kolahti Saksasta paketti, jonka sisältönä oli pari efektirakennussarjaa. Kyseessä oli ensimmäinen tilaukseni Musikdingiltä. Vähän jännitti minkälaista kamaa sieltä lähetetään ja millä aikataululla. Paketti tuli kuitenkin kahden viikon päästä tilauksen jättämisestä, vaikka välissä oli joulun pyhätkin. Positiivinen kuva jäi ainakin tilausten toimittamisesta.

Paketista paljastui tilatut osat ja kotelot. Pari komponenttia puuttui Fuzz-rakannussarjasta, tilauslistassa oli maininta, että ne tulevat jälkitoimituksena. Elektroniikan kanssa olen ollut melko vähän tekemisissä, joten osien laatua en osaa kovin tarkasti arvioida. Rakentelin aiemmin Uraltonen du-o-fuzz sarjan, ja kyllä siinä osat huomattavasti laadukkaamman oloiset olivat. Tosin hintakin oli kalliimpi.

Nyt siis tarkoituksena on tehdä Der Angel -chorus. Valitsin ko. pedaalin rakennettavaksi, kun chorusta en omista ja kasari/ysärihenkiset muljutukset on lähellä sydäntä. Eipä siis muuta kuin kolvi lämpeämään!

 Osien mukana ei ollut minkäänlaisia ohjeita mukana. Musikdingin nettisivuilta kuitenkin sai tulostettua osalistan, piirikaavion ja offboard-johdotuskuvan. Piirikaavion tietojen avulla kirjoitin erilliselle paperille järjestyksessä komponenttien arvot ja ryhdyin lajittelemaan osia.

 Vastuksiin oli valmiiksi merkitty niiden arvot paperilistaan, jossa vastukset tehtaalta toimitetaan. Vastusten lajittelu sujui siis helposti.

Komponentit järjestyksessä. Nyt ei tarvitse kuin komponentti kerrallaan juottaa ne piirilevylle merkittyihin paikkoihin.

 Aloitin kasaamisen vastuksista, koska ne ovat matalimmalle asettuvat komponentit. Ne on siis helpoin juottaa ensimmäisenä.

Vastukset paikoillaan.

Seuraavana vuorossa olivat kondensaattorit.

Viimeisenä juotin paikoilleen diodin, transistorin ja ic-piirien kannat. Kuvassa ic-piirit ovat jo paikoillaan.

Seuraavaksi kotelon kimppuun. Säästin massiiviset 5 euroa, kun tilasin reiättömän kotelon. Ensimmäisenä hommana olikin porata tarvittavat reiät koteloon. Reikien porauksessa käytin apuna paperille tekemääni suunnitelmaa reikien paikoista, jonka teippasin kotelon päälle. Olin sen verran flow-tilassa, että kuva tästä vaiheesta jäi ottamatta. Kuvassa siis jo rei'itetty kotelo.

Sitten maalaamon kautta. Koska kyseessä on melko juustoinen efekti, niin valitsin värinkin samalla perusteella. Lisäksi pedaalilauta näyttää kivemmalta, kun siellä on erivärisiä purnukoita.

Sitten tekstitaiteilut. Kirjoitukset tein mustalla spriitussilla ja valkoisella maalitussilla. Potikoiden merkinnät olisi pitänyt tehdä vasta potikoiden laittamisen jälkeen, nyt ne tulivat vähän turhan ylös ja luultavasti jäävät potikanhattujen alle piiloon. Tähän pitää joku patentti keksiä. Ehkäpä tinnerillä hinkkaan kirjaimet pois ja kirjoitan ne hieman alemmas.

 Sitten piirilevyn ulkopuolisten johdotusten kimppuun. Vaikka kuinka mittailin jakkien paikkaa suhteessa piirilevyyn, niin huonoon kohtaanhan ne jakit meni. Sarjan mukana tuli muoviset kiinnikkeet, mutta eihän piirilevy mahtunut niitten kanssa jakkien alle millään. Tässäkin kohtaa piti turvautua patenttiratkaisuun: Teippasin piirilevyn pohjan ensi kauttaaltaan sähköteipillä ja sen jälkeen kaksipuolisella teipillä kiinnitin piirilevyn kotelon pohjaan kiinni. Toimii.

Visiona oli tehdä kaikista efektirakentelukuvista tuttu todella siisti ja järjestelmällinen kotelo, jossa johdot menee reunoja myöten ja kaikki on tiptop. No ei siitä nyt ihan sellainen tullut :D Ehkä jos johtoja jotenkin järjestelisi, mutta eihän ne sieltä mihinkään näy.

Tässä vielä yhteiskuva Du-o-fuzzin kanssa. Molemmat efektit hieman yllätyksellisesti lähtivät toimimaan ns. ykkösellä, eikä mitään ylimääräisiä säätöjä tarvinnut tehdä. Pikaisella testillä Der angelin soundeista voisi sanoa, että chorukselta se kuulostaa. Laitteesta saa säädettyä hyvin huomaamatonta efektointia kuin myös voimakkaampaa muljutusta. Säätövara potikoissa sijoittuu asteikon loppupäähän. Tämä johtunee luultavasti lineaarisista potikoista. Logaritmisia potikoita voisi kokeilla, jos joskus jaksaa askarrella. En tosin tiedä tuoko ne mitään muutosta asiaan. Potikanhattuja en tajunnut tilauksen yhteydessä ostoskoriin laittaa, joten ne pitää vielä kotomaasta hankkia.

Summa summarum, hintaansa nähden erittäin hauska projekti, josta sai vielä hyvin toimivan ja käyttökelpoisen lopputuloksen pedaalilautaa täyttämään.